Ajatuksia yrittäjyysyliopistosta: Kohti uusia epämukavuusalueita

Ajankohtaista Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia yrittäjyysyliopistosta: Kohti uusia epämukavuusalueita

”Jo oli aikakin” kommentoi hyvä tutkijakollegani, kun kerroin, että haluan luopua yksikön johtajan ja oppiaineen vastuuopettajan tehtävistä. Hän oli iloinen siitä, että voin nyt keskittyä päätutkijana voittamamme, varsin kilpaillun Horizon2020 -tutkimushankkeen vetämiseen ja muuhun tutkimustyöhön. Päätöstäni siivitti ajatus myös siitä, että uuden henkilön johtamana yrittäjyyden sinänsä menestyksellinen yksikkö voisi kehittyä edelleen eteenpäin. Uusiutuva yksikkö voisi nousta kokonaan uudelle tasolle tarjoten yhteisön jäsenille – itseni mukaan lukien – entistä innostavampia oppimiskokemuksia ja uusiutumismahdollisuuksia. Ajan myötä työ muuttuu liian helposti rutiiniksi. Välillä on syytä heittää korttipakka ilmaan ja laittaa kortit kokonaan uuteen järjestykseen. Olen johtanut Yrittäjyyden yksikköä (tai sen edeltäjää TSE Entrea, PK-Instituuttia – rakkaalla lapsella on monta nimeä) runsaat parikymmentä vuotta ja oppiainettakin varsin pitkään, lähes seitsemän vuotta.

Akateemisessa yhteisössä johtamisella ei perinteisesti ole ollut kovin myönteinen sävy. Olen ilokseni havainnut, että akateeminenkin yhteisö on muutoksessa, ja hyvien johtajien arvo tunnistetaan. Minulle yksikön johtaminen on ollut luontevaa ja olen siitä pääsääntöisesti nauttinutkin – siitä on muodostunut minulle omanlaisensa mukavuusalue, josta on aika siirtyä eteenpäin.

En voi kerskua hyppääväni täysin tuntemattomaan. Tutkimushankkeiden johtaminen ja professorina toimiminen ovat olleet arkeani jo varsin pitkään. Yksikön johtamisesta luopuessani koen kuitenkin siirtyväni pois mukavuusalueeltani. Kalenteristani häviää monen moista hallinnollista kokousta ja oven takaa monet kyselijät. Mitähän tulee tilalle? Hieman pelottavakin ajatus, mutta samalla myös vapauttava. Voin paremmin itse kontrolloida tekemisiäni ja keskittää energiani asioihin, jotka eivät ole päässeet muodostumaan johtamisen arjen rutiineiksi. Professorin työtä voi tehdä monella tavalla ja eri painotuksin – se on tämän ammatin parhaita ja mahdollistavimpia puolia jatkuvan oppimisen ohella. Olen päättänyt (ja saanut luvan) täyttää työni uusilla, minua innostavilla asioilla, joihin en ole ennen voinut, halunnut tai ehtinyt riittävästi keskittyä: tutkimukseen ja erityisesti sellaiseen tutkimukseen, joka toimii siltana yliopiston ja elinkeinoelämän välillä. Siihen esimerkiksi tuore luovan talouden yrittäjyyttä ja kasvua käsittelevä Horizon2020 -hankkeemme – Developing Inclusive and Sustainable Creative Economy – antaa hienot mahdollisuudet, kuten moni muukin päässäni ajatuksen asteella oleva idea.

Päätökselläni toivon antavani mahdollisuuksia uudistumiseen jokaiselle työyhteisöni jäsenelle: seuraajalleni tutkimusjohtaja Ulla Hytille, joka voi järjestää pelinappulat siten, kun parhaaksi kanssamme katsoo sekä kollegoilleni, jotka voivat ottaa itselleen uudet pelipaikat ja haasteet. Muutos on aina mahdollisuus parempaan, mutta se ei tapahdu ponnistelematta – ei minulle, ei sinulle, eikä työyhteisölle, organisaatiosta puhumattakaan.

Yrittäjyystutkijana olen lukenut ja pohtinut paljon uusiutumista, yrittäjämäistä toimintaa, innovatiivisuutta ja uusiin (liiketoiminta)mahdollisuuksiin tarttumista. Näitä myös professorina opetan tuleville kauppatieteen maistereille sekä jo elinkeinoelämässä toimiville johtajille. Paperilla esitettyinä ja kerrottuina opit vaikuttavat varsin yksinkertaisilta – siitä vaan reippaasti muuttumaan ja uudistumaan! Tiedän, että uuteen tarttuminen voi olla myös tuskallista tai pelottavaa, koska se edellyttää vanhasta ja totutusta luopumista ja näin heittäytymistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Samalla se on tavattoman innostavaa ja energisoivaa – nyt on sen aika!

Jarna Heinonen
Yrittäjyyden professori

» Ajankohtaista » Ajatuksia yrittäjyysyliopistosta: Kohti uusia epämukavuusalueita
On 5.9.2018
By

Comments are closed.

« »