Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Väitöskirjak(r)apula

Ajankohtaista Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Väitöskirjak(r)apula

Huhhuhhuijaa. Sain 4.5.2018 päätökseen projektin, jonka aloitin viime vuosikymmenen puolella. Tunnusmerkiksi tästä lisäsin äskettäin Outlookin sähköiseen allekirjoitukseeni nuo kolme kirjainta, jotka tuntuivat usein saavuttamattomilta. KTT… Hetki oli upea kuin väitöspäivä mutta ilman jännitystä. Ja nyt on naatti olo. Ei sellainen pitkän urheilusuorituksen jälkeinen dopamiinin ja endorfiinin täyttämä tunne vaan paremminkin epätodellinen, ”minä tein sen sittenkin” -fiilis. En pysty vielä suuntaamaan ajatuksiani tulevaan, vaan haluan keskittyä tähän hetkeen ja vapauttavaan tyhjyyteen.

Yhdessä asiassa minun on kuitenkin tarpeen kiirehtiä, ennen kuin aika kultaa kaikki muistijäljet. Jokainen väitöskirjaprosessi on ainutlaatuinen ja tekijänsä näköinen. Omasta matkastani mielessäni on muutama huomio, jotka laitan tässä jakoon väitöskirjaa harkitsevien tai jo alkuvauhdissa olevien pohdittavaksi oman työnsä kannalta.

Tein monografian, suosittelen artikkeleita. Monografiassa aikataulu on paremmin omissa käsissä, mutta vapautta seuraa vastuu. Itse en tätä joustomahdollisuutta hallinnut enkä tajunnut että en hallitse. Näin aidan toisen puolen nähneenä artikkelityöskentelyä puoltavat mielestäni vallitseva akateeminen julkaisukäytäntö, pöytälaatikkokirjailijan ahdistuksen välttäminen, yhdessä tekeminen sekä valitsemisen pakko. Väitöskirjaprosessin tarkoituksena on keskeisten tutkijan taitojen kartuttaminen ja näistä yksi olennainen on tieteellinen julkaiseminen. Artikkelimuotoinen kirjoittaminen on tärkein tapa viestiä oman tutkimuksen tuloksia tiedeyhteisölle, joten tätä taitoa kannattaa ehdottomasti ruveta hiomaan jo jatko-opiskelijana.

Artikkelit tarjoavat myös palkitsevia välietappeja pitkään prosessiin. Eikä tarvitse elää pelkillä lupauksilla ja unelmilla, vaan voi osoittaa itselle ja muille, että saa jotain aikaiseksi. Artikkelit ovat usein myös yhdessä tekemistä. Tämä on hyvä keino patistaa itsensä keskustelemaan omaan tutkimukseen liittyvistä sisällöistä ja tuntemuksista jatkuvasti muiden kanssa. Yhdessä kirjoittaminen myös mahdollistaa erilaisia vahvuuksia omaavilta kanssakirjoittajilta oppimisen.

Artikkelikirjoittaminen myös opettaa tekemään valintoja ja perustelemaan niitä. Monografiassa sen sijaan voi vältellä valitsemista. Toisin sanoen voi valita sen, että ei valitse mitään. Vapauden huumassa on helppo ryhtyä ratkomaan samaan aikaan lukuisia tutkimuksellisia aukkoja, tai olla miettimättä niitä ja sen sijaan vain lukea ja kirjoittaa kaikesta mikä innostaa. On niin paljon kiinnostavia teorioita ja menetelmiä, että ei tiedä mitä valitsisi – eikä sitten valitsekaan vaan ajattelee, että monografia on joustava formaatti. Kuin huomaamatta ajatukset täyttyvät kaikista mielenkiintoisista detaljeista ja ahaa-elämyksistä, päivät kuluvat ja sivuja kertyy, kunnes koittaa se päivä, että on aika erottaa metsä puilta ja saada paketti kasaan.

Väitöskirja ei kuitenkaan ole oppimispäiväkirja. Monografiassa on vaarana, että kirjoitat kaiken minkä olet oppinut ja ajattelet sen riittävän. Kun olet saanut vaivalla tekstiä paperille, et enää raaski poistaa sitä vaikka tajuat, että työstäsi tulisi tiiviimpänä vahvempi kokonaisuus. Artikkelityöskentelyssä tilanne on toinen. Artikkelit ovat kompakteja, koska editorit, arvioitsijat ja kanssakirjoittajat olettavat sinun olevan asiantuntija ja he myös olettavat sinun olettavan, että hekin ovat asiantuntijoita. Tällöin omaa oppimisprosessia ei tule kirjoittaneeksi kokonaisuudessaan näkyväksi, vaan ainoastaan ne osat jotka tuottavat tieteellistä lisäarvoa. Artikkelissa myös tutkimukselliset ”gapit”, teoreettiset valinnat ja kokonaisuuden hahmottaminen ovat jatkuvasti läsnä, koska ilman sitä julkaiseminen ei etenisi. Artikkelin kirjoittaminen myös tehostaa argumentointitaitoja, koska viestit jatkuvasti niin kollegoiden, arvioitsijoiden kuin editoreidenkin kanssa.

Tämän kirjoituksen pointtina ei ole käydä artikkeli-monografia -maaottelua eikä tehdä kattavaa vertailua, vaan halusin tuoda esille omakohtaisia oivalluksia väitöskirjamatkastani. Kyse on loppujen lopuksi siitä, että tunnistaa omissa työskentelytavoissaan mahdollisia heikkoja kohtia ja pyrkii aktiivisesti löytämään niihin ratkaisuja. Joskus julkaisutavan valitseminen voi olla yksi keino sujuvoittaa omaa tutkimusprosessia.

 

Tommi Pukkinen on yrittäjyyden oppiaineen tutkija Turun kauppakorkeakoulussa. Hänen tuoreen väitöskirjansa aiheena on yrittäjämäisen orientaation ja dynaamisten kyvykkyyksien rooli yrityksen suorituksessa.

» Ajankohtaista » Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Väitöskirjak(r)apula
On 10.8.2018
By

Comments are closed.

«