Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Yrittäjyysyliopisto – aita ja sen seipäät

Ajankohtaista Kommentit pois päältä artikkelissa Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Yrittäjyysyliopisto – aita ja sen seipäät

Turun yliopistossa lanseerattu yrittäjyysyliopistotoiminta herättää keskustelua ja ajatuksia. Yrittäjyysyliopiston käsite on usein ymmärretty väärin tarkoittamaan suppeasti vain patentointiin ja tutkimuksen kaupallistamiseen liittyviä asioita. Todellisuudessa käsite on paljon laajempi. Se sisältää etenkin asenneilmapiirin, jossa rohkaistaan uutta luovaan ajatteluun, yhdistelemään asioita oman tutkimus- ja opetusalueen ulkopuolelta, omatoimisuuteen ja aloitteellisuuteen sekä kykyyn ja haluun verkostoitua.

Yliopiston toimintakulttuurin kuvataan olevan stationääristä ja riskejä kaihtavaa – ja tämä käsitys on ilmeisen yleinen kautta Euroopan. Opetusaiheiden rajat on mielletty korkeiksi ja opettajat ja professorit saattavat olla jopa tavallaan mustasukkaisia omasta oppialastaan. Tällainen kulttuuri ei tietenkään tue uuden luomista.

Jorma Määttä, Adjunct Professor of Molecular Cell Biology, Institute of Biomedicine

Turun yliopisto on kuitenkin ottanut merkittäviä askeleita asioiden muuttamiseksi. ”Yrittäjyysyliopisto” -toimintaohjelman lisäksi ainakin biolääketieteen laitoksella ollaan tekemässä merkittäviä rakenteellisia muutoksia tutkimuksen ja opetuksen organisoinnissa. Yhä laajemman henkilökuntamäärän saatua pedagogista koulutusta opetusmenetelmät ovat modernisoitumassa ja sisältöä suunnitellaan yhä poikkitieteellisemmin ja kurssien välisestä yhteensopivuudesta pidetään tarkempaa huolta. Pyritään siis tukemaan opiskelijoiden ajattelun kehittymistä suuntaan, missä aiheita ei liikaa lokeroida isoloiduiksi saarekkeiksi.

Yrittäjämäistä ajattelua tuodaan esiin varsinkin biolääketieteen opetusohjelmassa. Tämä varmaan on tarpeen, sillä kyseisestä opetusohjelmasta suuntaudutaan paljon akateemisen maailman ulkopuolelle. Vielä merkittävämpi muutos on tapahtumassa tutkimuksen saralla. Biolääketieteen laitoksella perinteiset oppiaineet on poistettu ja tilalle on tullut kaksi väljää tutkimuksen aihealuetta, joiden välillekään ei ole tarkoitettu mitään kiviaitoja pystytettäväksi. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä muutos. Sillä tuetaan uudenlaisten yhteistyökuvioiden löytymistä oman laitoksemme sisällä.

On aivan kiistämätön tosiasia, että vanhanaikaisella ”me in my lab” -ajattelulla ei enää, ainakaan näin pienen maan resursseilla, pitkälle pötkitä. Laajoissa eurooppalaisissa tutkimushankehakemuksissa näkee selkeästi, miten liki koko laitoksen resurssit saattavat aina vuorollaan olla kuvattuna kunkin ison hakemuksen sisällä.

Yrittäjyyskolutukseen liittyvällä kurssilla törmäsin tieteelliseen katsaukseen, jossa kuvattiin yrittäjyyttä ja yliopistojen toimintaa. Siinä yliopisto ja akateeminen tutkimus ja opetus kuvataan staattiseksi itseään toistamaan pyrkiväksi systeemiksi. Sovelluksiin tähtäävä toiminta puolestaan kuvataan dynaamiseksi ja innovatiiviseksi. Olen mielestäni perustellusti eri mieltä tuosta määritelmästä. Innovaatio, jota lähdetään soveltamaan käytäntöön, on tavallaan tilannekuva, ”snapshot”, tieteellisen tutkimuksen saavutuksesta. Siis tietyssä mielessä sovellettava innovaatio on nimenomaan se toiminnan staattinen komponentti. Sen sijaan perustutkimus menee koko ajan eteenpäin ja edustaa siten dynaamista toimintaa!

Perustutkimus on opetuksen ohella yliopiston tärkein tehtävä. Jos ajatellaan, että yliopiston tärkein rooli olisi tutkimukseen perustuvien sovellusten tuottaminen, joudutaan ongelmiin. 1) Perustutkimus, eli nimenomaan se uutta luova komponentti, näivettyy. 2) Yliopiston infrastruktuuri ei tue tuotekehitystyötä – eikä sen pidäkään. Varsinaiseen tuotekehitykseen tarvitaan validoituja GLP-laboratorioita, joiden toimintokäytännöt ovat aivan liian jäykkiä ja halvaannuttavia innovatiiviselle ja dynaamiselle toiminnalle – eli siis perustutkimukselle.

En usko olevani yksin tämän näkemyksen kanssa. Voi olla, että juuri edellä kuvatussa näkökantaerossa on yksi merkittävä yhteiskunnallinen kipupiste ja syy siihen, että meitä yliopistolaisia ei aina oikein ymmärretä tai emme ainakaan koe tulevamme kuulluksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Tietenkin soveltava tutkimus ja tuotekehitys ovat erittäin tärkeitä yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tähän rooliin sopivatkin joko yliopistomaailmasta irtaantuvat spin-off-yritykset, jotka ovat olleet yleinen käytäntö, tai sitten innovaatioiden jatkojalostukseen erikoistuneet palveluyritykset. Ei olekaan välttämättä järkevää ja tehokasta, että kaikkien soveltamiskelpoisten innovaatioiden pohjalta perustetaan oma start-up tai spin-off -yritys – tai että jokainen yksittäinen tukija pyrkisi tähän, ainakaan yksin.

Huomaan, että Turun yliopisto, ja yliopistomaailma yleisestikin, on muuttumassa. Pääsääntöisesti pidän muutoksia positiivisina ja kannatettavina. On pelkästään hyvä asia, että käytämme voimavarojamme tehokkaasti ja uutta luovasti. Vanhojen oppiaineiden luomien raja-aitojen on syytäkin väistyä. Edelleen on hyvä, että opiskelijat saavat parempia valmiuksia toimiakseen myöhemmin yritysmaailmassa. Mutta on myös kriittisen tärkeää, että emme hukkaa identiteettiämme ja perimmäistä tarkoitustamme: perustutkimusta. On voitava ja saatava ”kurkata kiven alle”, vaikka sieltä ei aina uutta bisnestä heti löytyisi tai otaksuttaisi löytyvän.

» Ajankohtaista » Ajatuksia Yrittäjyysyliopistosta: Yrittäjyysyliopisto – aita...
On 26.2.2018
By

Comments are closed.

« »